top of page

1/2023: Väliaikaista kaikki vain on

Updated: 7 days ago


Lux Helsinki 2023: Kotryna Čalkaitė, Quietly Speaking Colors


Olin yksi heistä, viime vuonna Turkuun muuttaneista helsinkiläisistä. Turun sanomat julkaisi 3.1.2023 uutisen, jossa kerrottiin Turun kärsineen 30 vuoden ajan muuttotappiota, eli lyhyesti sanottuna Turusta on muuttanut 30 vuoden ajan ihmisiä Helsinkiin kuin mitä sieltä tänne päin. Nyt tilanne on kääntynyt toisinpäin. Päätin kirjoittaa aiheesta, koska koen tämän olevan itselleni, mutta myös yleisellä tasolla ajankohtainen.


Syy miksi päädyin Turkuun, on rakkaus. Tarina lyhyesti: tyttö tapasi turkulaisen pojan Vanhan paukun taiteilijaresidenssikaudella 2021 Lapualla. Nautimme yhteisistä hetkistä lakeuksilla ja päätimme jatkaa yhteistä taivalta vielä Aurajoen varrella. Se, että muutin itselleni täysin uuteen kaupunkiin oli iso muutos. Olin tätä ennen asunut ja muuttanut useaan uuteen kaupunkiin ja maahan, joten ajattelin tämän hoituvan ongelmitta. Kuinka väärässä olinkaan.


Rakkaus on paras syy riskeerata. En tiedä onnistuuko tämä suhde, mutta jos en yritä, mitään ei voi tapahtua. Luotan vain siihen tunteeseen ja haluan uskoa, että voimme parhaimmillaan rakentaa yhdessä jotain sellaista, jota elämältäni haluan. Enempää en osaa sanoa, ja se riittää. Jos olen jotain elämästä oppinut on se, että sitä katuu vain niitä asioita, jotka jäi tekemättä, ei virheitään.


Lux Helsinki 2023: Anna Burvenich (BEL) – K/NO/W/MATTER/ WHAT/EVER/WH/Y/THING


Yksi suurimpia haasteita on ollut se, että täällä ei ole minkäänlaisia juuria ja sosiaalisia verkostoja. Löysin jossain välissä sukututkimusta tehdessäni löysin 1600-luvulla asuneita kaukaisia sukulaisia Turusta (Jesenhauser), siinä kaikki. Sekä olen pariin otteeseen osallistunut ryhmätaidenäyttelyihin Turussa ja sitä kautta tunsin muutamia paikallisia taiteilijoita. Näistä lähtökohdista lähdin asettumaan, juurtumaan ja yhteyksiä luomaan. Puhtaalta pöydältä.


Vai voiko puhtaalta pöydältä koskaan varsinaisesti aloittaa? Menneisyys kulkee mukanani aina siellä missä olen, mutta mikään entinen haamu tai paikkojen muistot eivät vie arjessa liikaa huomiota. Voin antautua tälle hetkelle. Uusi alku on monella tapaa kuitenkin piristävä luovuudelle ja itsensä kehittämiselle. On helpompaa viedä itseään ja elämäänsä kohti sitä, mitä toivoo, koska uusi ympäristö virittää mieltä.


Tunnetasolla muuttaminen on ollut vuoristoratailua. Kärsivällisyyden opettelua. Pakkaamista, purkamista ja vielä vähän lisää stressailua. Olen kokenut yksinäisyyttä, ahdistusta, pettymystä ja ulkopuolisuutta, mutta myös puhdasta iloa ja rakkautta. Olen saanut keskittyä rauhassa merkittävään ihmissuhteeseen ja luoda. Näistä kahdesta asiasta olen kiitollinen päivittäin. Luotan, että kaikki järjestyy, kuten tähänkin asti. Järki vieköön minut paikkoihin ja johdattakoon minut oikeiden ihmisten luokse.


Valonpolku 2022: Turku 1827 by Zoan Oy


Nyt kun olen yksi turkulaisista, voin myös jakaa hyviä ajatuksiani ja kokemuksiani tästä kaupungista ja mitä se on antanut minulle tähän mennessä. Turku on Suomen eurooppalaisin kaupunki ja on tuonut minulle kauneutta ja päivittäisiä aurajokikävelyitä. Ensimmäinen työhuoneeni oli Juseliuksen talossa vanhan raatihuoneen kupeessa ja muistan vieläkin huokaukseni, kun näin kauniit kierreportaat ja seinäreliefit. Olen kuullut Turun tuomiokirkon kellot - tämä on iso havainto, koska en ole koskaan ennen asunut kaupungissa, jossa kirkonkellot rytmittävät arkea. Aika on läsnä joka vuorokauden tunti, joka vartti. Kuten myös historia. Tuntuu, että olen viimein oppinut Suomen historiasta osana Ruotsia ja Venäjää, sisäistänyt asioita, joista olin lukenut historian kirjoista, olenhan varsinaisessa Suomessa, enkä uudellamaalla, Helsingissä.


En tiedä kuinka moni odottaa, että kertoisin Turusta jotain jänniä yksityiskohtia vaihtoehtoisista konemusiikkibileistä ja taidekokemuksista, joista olen kyllä myös saanut nauttia. Pahoittelut jo etukäteen, että suositukseni ovat paitsi orastavan keski-ikäisiä, myös ennalta-arvattavan keskiaikaisia. Historiaintoilijoille voin lämpimästi suositella vierailua Turun linnassa ja Aboa Vetuksessa, Luostarinmäellä ja keskiaikaisilla markkinoilla.


Viime kesän Turun keskiaikaiset markkinat olivat elämäni ensimmäiset. Tunnelma toreilla antoi jotenkin vielä syvemmän merkityksen ajalle, miten Suomessa on eletty. Jäi sellainen tunne, että voisimme oppia kestävää ajattelua ja tapoja menneestä ajasta, etenkin näin energiakriisin alla. Vaikea vetää tämän kirjoituksen yhteydessä mitään järkevää johtopäätöstä, mutta lupaan kirjoittaa aiheesta lisää viimeistään tämän vuoden keskiaikaisten markkinoiden lähestyessä. Odotan jo innolla, että pääsen nauttimaan mesiangervosimaa ja tutustumaan lisää suomalaisiin perinnekasvilajikkeisiin ja käsityöläisperinteisiin - mielessäni siintää jo kaalinlehdillä lepäävä Edible Fineart -teos, jonka voisin hyvin kuvitella toteuttavani markkinoiden yhteydessä.


Kävin myös elämäni ensimmäistä kertaa kuuntelemassa joulurauhan julistuksen Vanhalla suurtorilla ja liikutuin. Olin kokenut tämän vain television välityksellä, mutta voin sanoa, että tunnelma oli monin verroin koskettavampi ja juhlallisempi. Ihmisiä oli tuhansittain paikalla, koska koronapandemian takia kaupunki oli rajoittanut julkista kokoontumista viimeiset pari vuotta. Itse joulurauhan julistus on se sama vanha ja hieman ehkä kankealta kuulostava tähän päivään, mutta sanoma on selvä. Rauhaa sydämeen ja ihmisten koteihin. Mitä muuta sitä näin Ukrainan hyökkäyssodan alla toivoisi.


Viime vuotinen jouluaatto oli kuin satukirjasta, paksu valkoinen lumikerros ja aurinko paistoi. Tuomiokirkon edessä komeilee korkea Mynämäestä haettu kuusi ja koko joulukuu oli täynnä joulufiilistelyä. Turku muodostui mielessäni Suomen viralliseksi joulukaupungiksi ja syystä. Olin ehkä kadottanut sisäisen jouluni elämäni varrella, mutta tuntui, että löysin sen uudelleen. Kiitos kuuluu tästä ihanalle kumppanilleni, joka rakastaa joulua ja panosti erityisesti tänä vuonna esillelaittoon. Oli tonttukranssi ulko-ovessa, mistelit oviaukossa ja neilikoilla koristellut appelsiinit pöydällä, herkuista puhumattakaan. Tulen myös aina muistamaan, miltä tuntui käpertyä toisen kainaloon joulukirkossa ja nauttia vaan siitä hetkestä ja laulun voimasta.

Valonpolku 2022: Valonnostaja by valotaiteilija Kari Kola


Olen äärimmäisen kiitollinen kaikista mahdollisuuksista ja harrastuksista, joita olen jo tähän mennessä saanut Turulta. Etenkin koen, että olen saanut erityisen paljon tukea taideyrittäjänä. Minuun on otettu yhteyttä eri tahoilta ja tiedotettu verkostoitumistapahtumista. Olin myös mukana EU-rahoitteisessa luovan alan Digimagia yrityshautomossa viime syyskuusta tämän vuoden tammikuuhun. Digimagiaan kuului osana palvelumuotoilun opetusta ja tapaamisia pienryhmän kanssa. Aloitin keramiikan opinnot Turun työväenopiston päiväryhmässä. Aloitin utopistisen Naantali keramiikkasarjan, jonka on tarkoitus valmistua tämän kevään aikana.


Helsinki tulee olemaan minulle aina rakas paikka, jossa olen elänyt pisimpään, on eniten muistoja, kouluvuosia ja siellä asuu perhettä ja ystäviä. Helsinki on lopulta vain kahden tunnin päässä merkittävistä yhteyksistäni. Tämän tekstin julkaisun hetkellä, olen Helsingissä. On aika käydä katsomassa jokavuotinen valoshow LUX Helsinki ja nähdä ystäviä. Viime visiitistä onkin vierähtänyt jo kuukausia. Olen erittäin kiitollinen, että on olemassa Helsinki, jonne voi aina palata.


Turussa on myös oma Valotapahtuma: Valonpolku vuoden lopussa, jota voin lämpimästi suositella. Turku on hyvä minulle juuri nyt, koska sydämeni ja taideyritykseni on täällä. Nautin, niin kauan kuin tätä kaikkea kestää. Tapio Rautavaaran sanoin, väliaikaista kaikki vain on. Tähän loppuun upea Vesa-Matti Loirin tulkinta samaisesta kappaleesta.


Oikein hyvää alkanutta vuotta 2023!















20 views0 comments

Recent Posts

See All
bottom of page