1/2023: Edible Fineart projekti 2019-2023

Ensimmäinen Edible Fineart -projektin kuva on otettu 29.1.2019, Espanjassa.

Yle uutisoi 9.1.2023 “Hedelmien ja vihannesten osuus ostoskoreissa pieneni, huomattiin kauppaketjussa – ravitsemustutkija pitää huolestuttavana käänteenä”. Koska yksi tärkeimmistä taiteellisista projekteistani Edible Fineart / Syötävä kuvataide / Ätbar bildkonst koskettaa ruokaa, kirjaimellisesti, halusin tarttua aiheeseen kiinni!

Varhaisimmat lapsuusmuistot liittyvät ruokaan ja leivontaan, jota harjoittelin isovanhempieni kanssa. Ala-asteella kävin ennen ensimmäisiä tunteja juttelemassa koulun ruokalan tätien kanssa. 1980-90-luvulla söin kotiruokaa ja koulussa keittäjäntätien valmistamaan ruokaa. Koulun jälkeen join kylmään maitoon sekoitettua kaakaojauhetta ja ranskanleipää. Ensimmäinen työpaikkani oli ravintolassa ja kolmas taimistolla. Lyhyellä johdatuksella opin ravintolamaailman kurinalaisuutta ja istuttamaan siemenet maahan. Pääsääntöisesti ruoka lautasella on ollut itsetehtyä.

Eräs kuraattori kysyi minulta, että mistä saan inspiraatiota taiteeseeni? Vastasin hyvin spontaanisti, että kokeilta. Ihailen heidän pieteetillä valmistettuja ruoka-annoksia lautasella ja tinkimätöntä asennetta tekemiseen. Arvostan myös kaikkia kotikokkeja, äitejä ja isiä, jotka tekevät koko perheelle ruokaa päivästä toiseen. Valmiin ruoka-annoksen, kuten myös taideteoksen taakse piiloutuu järkyttävä määrä yritystä ja erehdystä, tietoa ja taitoa, mutta myös suunnaton määrä visiota ja halua palvella.

Ruoka päätyi taiteelliseksi materiaaliksi monesta syystä. Ensimmäinen ja tärkeä syy on, että olen aina rakastanut ruokaa ja ruoanlaittoa. Lempiohjelmani ovat olleet television kokkiohjelmat ja kisailut. Nykyään rentoutumiskeinona luen reseptejä. Pidän siitä, että voin oppia toisilta intohimoisilta ruoanlaittajilta uusia kokkaamistekniikkoja. Tykkään ennen nukkumaanmenoa maistella mielessäni kokonaisia ruoka-annoksia.

Andalusiassa erilaisia sitrushedelmiä kasvaa kaikkialla, kadunvarsilla ja pihoilla.

Pyrin siihen, että syön enimmäkseen elävää ravintoa, kasvispainoitteisesti. En enää halua sitoutua tiukkaan ruokavalioon, koska elämässä tulee aina vastaan paikkoja, jolloin en voi pysyttäytyä haluamissani rajoissa. Minua ohjaa sellainen filosofia, että pyrin joka päivä syömään parasta, mikä on sillä hetkellä mahdollista. Joskus kipeänä se on chilinuudelit pienillä höysteillä ja joskus se on kattava monen ruokalajin illallinen. Syön terveellisesti ja monipuolisesti, suhtaudun lempeästi siihen, että näin ei joka päivä onnistu. Etenkään jos on matkan päällä tai tekee muuttoa. Edellä mainittua tehdessäni ruokavalioni koostuu melkeinpä erilaisista kofeiinijuomista. Pyrin myös tekemään itse ruokaa, mutta syön valmis- ja noutoruokia, jos aika ja jaksaminen ei riitä. Toisten (äitien) tekemä ruoka on mielestäni aina ok. Muistan aina kiittää ruoan jälkeen - tästä lapsena opitusta tavasta en tule koskaan luopumaan!

Rakastan sitä, miten ruoka rytmittää päivää. Olen elämäni varrella harrastanut erilaisia meditaatio ja mindfulness-harjoitteita, mutta parhaiten arjessa pärjään sillä, että kuorin ihan vain perunoita! Keskityn käsilläni tekemiseen ihan eri tavalla. Olen siinä hetkessä, kun pilkon vihanneksia keittoja varten ja mietin ruokalautaselle tulevaa annosta, missä järjestyksessä ja millä kokoonpanolla syön herkullisen annoksen. Näihin ajatuksiin ei mahdu muuta. Sekä rakastan keittää teetä päivän aikana ja pysähtyä kupin äärelle. Teenkeittäminen on taidetta. Aihe on sen verran hieno, että se vaatii oman kirjoituksensa. Halusin tässä vain mainita lempijuomani, veden lisäksi.

Vielä parempaa on jos voin syödä jonkun kanssa, hyvässä seurassa. Rakastan kattaa ja käyttää kauniita astioita ja ruokailuvälineitä. Näiden käyttäminen arjessa tuo minulle paljon nautintoa. Oikean painoinen lusikka soppaa syödessä, kangasservetit, leikkokukat illallispöydässä, oikeassa lämpöasteissa tarjoiltavat ruoat ja juomat ja tunnelmaan sopiva valaistus - tässä on mielestäni hyvän elämän edellytykset.

Näkymä parvekkeelta, jossa on myös otettu ensimmäiset Edible Fineart -kuvat vuonna 2019

Kun aloitin ruoalla taiteilun. En nähnyt siinä politiikkaa. Näin värit ja muodot, kaiken sen mitä taiteen tekemiseen sillä hetkellä tarvitsin. Tein ensimmäiset Edible Fineart -ruokainstallaatiot espanjalaisella parvekkeella vuoden 2019 tammikuussa ja loppu on historiaa.

Ensimmäisestä projektiin liittyvästä haastattelusta lähtien tekoani on pidetty kantaaottavana. Vierastin tätä ajatusta, mutta hyväksyin nopeasti asian, koska lopulta kaikki on poliittista. Ruoka on äärimmäisen tärkeä aihe ja valitettavasti tällä hetkellä kansaa jakava, eriarvoistava, joten ymmärrän että minun taiteeni mahdollisesti voi nostaa tunteita ja mielipiteitä. Kuten Ylen uutinen antaa osviittaa, ruoan hinta luo eriarvoisuutta, koska ihmiset jättävät vihannekset ja hedelmät kauppaan. Tämä on erittäin ikävä seuraamus, josta yhteiskunta maksaa myöhemmin. Ruoka ei ole vain ravintoa vaan myös lääkettä. Mitä terveellisemmin syömme, sitä paremmin voimme. Tämä on henkilökohtainen kannanottoni ja tässä yhteydessä on sallittua pohjata argumenttinsa “musta tuntuu-ajatuksiin”. Olen ainakin itse voinut hyvin silloin, kun olen liikkumisen lisäksi syönyt hyvin ja monipuolisesti.

Kävin ostamassa viikon hedelmä- ja vihannestarpeet tiistaisin, Los Bolichesin torilla.

Jälkeenpäin tein niistä ruokainstallaatiota parvekkeellani tai kaduilla.

Kaikki elämässä lähtee arvostuksesta. Arvoista. Kuinka paljon sitä arvostaa maata ja ilmaa. Ruoka, ja tarkemmin sanottuna vihannekset ja hedelmät ovat pitkän kasvun lopputuotos. Kuinka paljon olemme valmiita maksamaan ruoasta? Moni suomalainen sanoo luontosuhteensa olevan erityinen, kunnioittava, mutta kun puhutaan esimerkki tomaateista, muuttuu ääni kellossa. Tomaatti ei saisi maksaa juuri mitään, mutta maistua taivaalliselta. Nimenomaan suomalainen tomaatti. Tomaattihan ei ole alunperin suomalainen vaan eteläamerikkalainen ja se on tuotu suomeen vasta 1800-luvun lopulla.

Jos on joskus itse kasvattanut vaikka vain parvekkeella tomaatteja ymmärtää, miten kauan mehevän tomaatin saaminen kestää, jos aloittaa kasvattamisen siemenestä tai taimesta asti. Vettä kuluu, hoitoa ja ripakaupalla kärsivällisyyttä. Nykyinen kulutustottumukset antavat sellaisen illuusion, että voimme käydä joka päivä kaupassa ja ostaa halutessamme tomaatteja. Yhden tomaatin kasvaminen voi noin 4 kuukautta ilman tehostettua viljelyä. Itse hedelmän syöminen vie minuutin. Tässä kohtaa voi miettiä onko tämä kestävää. Onko ylipäätään kestävää syödä tomaatteja raakana, vai tulisiko ne valjastaa säilykkeiksi esimerkiksi tomaattimurskana, jota voisi käyttää ruoanvalmistuksen pohjana. Näinhän siis tehdään jo Välimeren maiden ympärillä. Tomaattisäilykkeitä on saatavilla ympäri vuoden.

Sitruunat kuuluivat vakiostoksiini. Kaksi kiloa orgaanisia sitruunoita maksoi euron.

Nälänhätä ja aliravitsemus on globaali ongelma ja siitä kärsii päivittäin yli 800 miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa. Tämä tarkoittaa noin 133 Suomen kokoista valtiota. Maailmassa olisi tarpeeksi ruokaa kaikkien ruokkimiseen, mutta sitä ei jaeta tasaisesti. Ruokahävikki ja tehoton elintarvikejärjestelmä lisäävät myös nälänhätää.

Ruoka on politiikkaa ja sen ympärillä käytävä keskustelu kiivastuu entisestään, koska inflaatio. Ihmisillä on nälkä. Ihmiset ovat turhautuneita, koska heidän perusedellytykset elämään heikentyvät. Eläminen maksaa, asuminen, liikkuminen, ruoka ja lämmitys. Monella meistä on varmasti sietokyky kahden pandemiavuoden jälkeen tiukilla. Sitä ehkä jokainen odotti, että jotain muutosta parempaan päin olisi luvassa. Haasteita on tullut vain enemmän. Näin meillä täällä Suomessa.

Suomen ruoan ALV on 14 %, joka on keskivertoa kovempi kuin muissa Europaan maissa. Historiallisesti se on liikkunut korkeimmillaan 17 %:ssa. Pohjoismaista ainoastaan Tanska verottaa ruoasta eniten, 22 % ALV:lla. Espanjassa ruoan ALV on 4 %, mikä oli ilahduttavaa ja huomattavaa, asuessani Espanjassa vuosina 2018-2019. Miksi otan tämän esille, on se, että verotus nostaa ruoanhintaa. En ole politikko, mutta jos saisin lähteä jotain asiaa viemään eteenpäin Suomessa, on ruoan ALV-kannan poistaminen ainakin vihanneksilta ja hedelmiltä, erityishuomiona luomu- ja lähituotettu, pienviljelty ruoka. Mieti, jos ruoan hinta olisi -14 %, olisiko tällä hyvä vaikutus kulutukseen, mutta myös pitkällä tähtäimellä terveyteen? Luulen että näin olisi. Missä voin käydä äänestämässä tämän aloitteen puolesta?

Värikäs merienda (= kevyt myöhäisen iltapäivän välipala)

Tässä oli pieni avaus omista ajatuksistani ison asian, ruoan ympäriltä. Aihe on rakas, raskas, kiinnostava ja monimutkainen. Omat rakkaat muistot liittyvät ruokaan ja syömiseen, rakastan käyttää syötäviä, maadoittuvia ja kierrätettäviä osia Edible Fineart projektin ruokainstallaatioissa. Kuitenkin ruoka on paitsi täällä Suomessa myös globaalisti ihmisiä eriarvoistava ja haasteellinen ongelma, joille pyritään hakemaan ratkaisuja. Nälänhätä on monimutkainen ongelma, joka vaatii monitahoista lähestymistapaa. Köyhyyden torjuminen, kestävän maatalouden edistäminen ja ruokahävikin vähentäminen ovat tärkeitä askeleita nälän torjunnassa.

Tavoitteeni on, että taiteen kautta luon yhteistyötä ja hyvinvointia sekä inspiroin ihmisiä tekemään arjessaan luovia tekoja. Ei ole olemassa täydellistä ratkaisua tai tapaa toimia, mutta on olemassa joukko kelpoja vaihtoehtoja.

Kun saat eteesi ruokalautasen, muista nauttia ja kiittää!